Vaatehuoneen tyhjennys sujui hyvin, mutta se vaatteiden sekä käyttökelpoisen ja -kelvottoman roinan määrä oli ihan uskomaton. Miten niin pieneen kopperoon voi saada mahtumaan niin järkyttävän määrän tavaraa? Olohuoneen lattia täyttyi tasaisen tappavaan tahtiin epämääräisistä kasoista, huojuvista torneista ja pienen pienistä käytäväntapaisista aukoista, josta juuri ja juuri pääsi kulkemaan. Selätimme horjuvan uskon eräänlaisella motivaatiopuhelulla ja kävimme käsiksi mun elämän palasiin, jotka nyt makasi palasina ja hajallaan pitkin olohuoneen lattiaa.
Kuvat on otettu puhelimella, mikä selittänee niitten karmean laadun. Mut eiköhän niistä kuitenkin saa vähän ideaa..
 |
| Lähtötilanne olis siis tämä vaatehuoneen totaalityhjennyksen jälkeen. Karmaisevaa, eikö? |
Perjantai-iltana kävimme rentoutumassa saunassa ja kerättiin voimia peiton alla lauantaina kummittelevaan koitokseen: puhdistuksen loppukiri ja viimeistely. Vaikka tämä postaus käsittelee kotini puhdistusta, tarjoaa se mainion tilaisuuden kurkistella mun pieneen (ja nykyään ihanan värikkääseen!) asuntoon, jota olen määrätietoisesti viimeisen kuuden vuoden aikana muuttanut kodiksi pieni pala kerrallaan.
Nyt. Nyt se on vihdoin valmis.
 |
| Piti kuvata sänky myös aukinaisena, jotta mun ihanat lakanat näkyy |
 |
| Taulut on vähän vinossa miten sattuu, ne tulee siirtyilemään vielä, koska mun Kauniiden naisten seinä ei oo vielä valmis. |
Musta tuntuu, että voin taas hengittää.
Asuntoni oli joskus lähtevien laivojen satama,
jossa kulki ihmisiä, joille koti ei ole pyhä asia
Se aika on onneksi ohi,
asunnollani on nyt tärkeämpi rooli
Pala palalta se on kodiksi muuttunut
ja nyt huomaan mitä multa oli aikoinaan puuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti