Huonosti yhteen teipatut palaset irtautuu
Muistoihin mieli hautautuu
Ja hennosti hymyyn kartuu suu
Mun murjottu sydän rinnassa hiljaa makaa
Irtautuneet palat hiljalleen erilleen matkaa
Mun murjottu sydän on paikallaan
enkä koskaan, koskaan sua omakseni saa.
Ja kun se vetelee viimeisiään,
tajuan,
taidan yhä rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti