Läskeilyn ABC

1. Tunne pohjatonta himoa vain syödä, syödä, syödä. Peru tapaamiset, jotta voit jäädä kotiin mässäilemään.

2. Suuntaa kauppaan ja kerää ostoskoriisi mm. sipsiä, irtokarkkia, pasta-ainekset oman maun mukaan, pullaa, jätskiä, limpparia, leipää (unohtamatta kermajuustoa, leikkeleitä, kurkkua, tomaattia ja majoneesia/hampurilaiskastiketta) ja valikoima vanukkaita. Muista helposti käsille saatavat bonuseväät kuten HK:n valmislihapullat mahdollisimman sokeripitoisen ketsupin kera. Varaa bonusevästä riittävästi.

3. Huijaa itseäsi ja osta kaupan herkkutiskiltä valmissalaatti. Kehu itseäsi terveellisestä valinnasta samalla kun pyydät palvelutiskin tätiä lisämään vielä yhden kauhallisen caesarkastiketta salaattiisi.

4. Raahaa kauppakassi kotiin ja herkuttele samalla ajatuksella, että nyt voit syödä vähän enemmän, olethan sentään kävellyt lähikauppaan ja takaisin vielä taakan kera (ja vaikka olisitkin matkustanut 95% matkoista bussilla).

5. Päästyäsi kotiin valmista kypsennettävä pääruoka (tässä tapauksessa pasta) ja esivalmistele loput ruoka-ainekset.

6. Pääruuan valmistuttua kanna ruokakattila/kasari/paistinpannu olohuoneeseen mahdollisiman lähelle nojatuolia/sohvaa, johon aiot asetella itsesi mukavasti. Tarkista ennen istumista, että kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla. Ihannetapauksessa omistat minijääkaapin, joka könöttää istumapaikkasi vieressä.
Muista, että pääsy nettiin on oltava mahdollista ilman turhaa ylösnousua, koska Pizza Onlinen kautta tehtävä tilaus lähikebulaan on jo itsessään raskas naputtaa. Näin ollen turhaan ylösnouseminen on vain väärin kohdennettua voimien kulutusta (poislukien vessa- ja jääkaappikäynnit sekä pizzan/kebabin noutaminen alaovelta, koska joku ääliö on keksinyt, että alaovien on mentävä kuudelta kiinni, eikä rasvaruoan lähettiläs pääse kotiovellesi asti).

7. Istu vihdoin ja viimein alas, ahmi ensimmäinen lautasellinen (tai kulholline/vadillinen, kukin tyylillään) tyhjäksi alta viiden minuutin. Täytä ruoka-astiasi uudestaan.

8. Toista kohdan 7 toiminto niin kauan, että pääruoka loppuu. Voi pahoin.

9. Vaikka voit pahoin, vatsaa kiristää ja se pömpöttää kuin riisitautisella, muista kultainen sääntö:
AINA on tilaa vielä yhdelle suupalalle/lusikalliselle/lautaselliselle.

10. Noudatettuasi kohdan 9 kultaista sääntöä, voi vielä pahemmin. Pidä pieni tauko. Muistathan kuitenkin hörppiä limua!

11. Tauon jatkuessa alat voimaan paremmin ja päässäsi herää ajatus: "voisin kyllä ihan vähän syödä jotain...". Siirry jälkiruokaosastoon ja suuntaa lusikkasi kohti vanukkaita ja jäätelöä. Suolaisen pääruoan jälkeen makeat ja suussasulavat jälkiruoat uppoavat vatsaasi kuin kuuma veitsi voihin. Muista kuitenkin jättää niitä edes vähän säästöön, eihän illan toista pääruokaa ole vielä syöty.

12. Voi pahoin syötyäsi vähintään puoli litraa jätskiä ja kolme vanukasta. Pidä pieni tauko.

13. Olon jälleen parannuttua lähetä Pizza Onlinen (parhaassa tapauksessa etukäteen täytetty) tilaus lähiravintolaasi samalla kun nuolet sipsirasvan peitossa olevia sormiasi. Jää odottamaan tilauksesi saapumista miettien samalla, että kestääkö siinä tosiaan noin tunti.

14. Odotellessasi syö jotain pientä ja kevyttä (tosiläskit pinnistävät koko tunnin syömättä, jotta ruokahalu ei häiriinny ja tulossa oleva herkullinen perhepizza/kebab tuplalihalla saadaan alas yhdellä kertaa. Ihan vain siksi, että se maistuu niin hyvältä, ettei voi syödä vain osaa).

15. Saatuasi odotetun puhelinsoiton alaoveltasi (koska se on kuitenkin lukossa jo, ihan vain kunnollisten ihmisten kiusaksi) ja noudettuasi taivaallisen ja rasvaa tirskuvan annoksesi, asettele se huolellisesti käden ulottuville ruokapöytänä väliaikaisesti toimivalle sohvapöydälle tai tuolille. HUOM: älä istu vielä alas.

16. Tässä kohtaa, kun olet jalkeilla, tarkasta ympäristösi: löytyykö tarpeelliset ruokailuvälineet? Tarvitsetko uuden pullon jäähdytettyä limpparia? Tutki mahdollisesti vielä jääkapissa olevat ruoat ja kanna niistä mieluisa määrä ruokapöydällesi.  Käy wc:ssä varmuuden vuoksi, vaikka et tuntisikaan tarvetta. Silmäile ympäristösi vielä kerran läpi ja istu alas.

17. Nauti tilaamastasi herkkuannoksesta, unohtamatta kuitenkaan, että ensimmäinen 3/4 osaa täytyy hotkia. Tämä siksi, että aivomme on ohjelmoitu tuntemaan kylläisyyttä n. 20 minuutin ruokailun jälkeen. Kuka nyt haluaa tuntea olonsa kylläiseksi, kun vielä on puolet rullakebabista syömättä?

18. Tunge viimeiset aterian rippeet hieman inhosta väristen suuhusi ja avaa viimeistään tässä kohtaa housujen nappi, jos et sitä ole tähän mennessä tehnyt. Ammattimässääjät ovat varautuneet tähän ja pukeutuvat ennen mässysessiota mukaviin ja joustaviin, leveällä kuminauhalla (kapeat kaivautuvat ikävästi pömpöttävään vatsaan) varustettuihin lököhousuihin.

19. Voi erittäin pahoin. Pohdi eri vatsantyhjennysvaihtoehtoja (esim. sormet kurkkuun -taktiikka).

20. Voi edelleen pahoin, mutta päätä vatsantyhjennyksen olevan rahanhukkaa.

21. Voit hieman paremmin, joten napostele jotain pientä. Muista juoda limpparia, sillä viileä hiilihapollinen juoma suorastaan hellii jo pinkeimillään olevaa vatsaa.

22. Kellon kulkiessa eteenpäin, alat jo väsymään rankasti tässä kohtaa. Tarkista, ettei edessäsi oleviin kippoihin ole jäänyt mitään syötävää (jos on, heitä ne huiviin. Ei se tässä kohtaa tunnu enää missään), jonka jälkeen könyä ylös sohvan/nojatuolin pohjalta. Vyöry sänkyyn.

23. Asettele lähes räjähtämispisteessä oleva ruhosi mukavaan asentoon tyynyjä ja peittoa apuna käyttäen ja vaivu hiilarien aiheuttaaan lähes koomankaltaiseen tilaan.

24. Herää n. 1,5-2 tunnin kuluttua, nouse ylös ja kävele jääkaapille, koska tunnet ärsyttävän pikkunälän kutkuttavan jo hieman vähemmän turvonnutta vatsaasi.

25. Löydä helposti ja nopeasti syötävät bonuseväät ja kehu itseäsi: olitpa fiksu kun ostit pari pussia lihapullia, koska nehän voi syödä kätevästi kylmänä samalla, kun seisot jääkaapin avonaisesta ovesta tulevassa valokiilassa ja puristat ketsuppia suoraan jääkaappiviileän lihankaltaisista ainesosista tehdyn palleron päälle. Pussin tyhjenyttyä suuntaa takaisin sänkyyn.

26. Herää aamulla ja pelästy nähdessäsi turpean peilikuvasi. Mene vaa´alle tietäen, että lukema tulee pilaamaan päiväsi.

27. Inhoa, suorastaan vihaa itseäsi yhdistettyäsi edellä mainitut kaksi informaatiopolkua (vaaka ja peili). Ällöty omakuvastasi niin, että oksettaa. Muista itkeä tirauttaa.

28. Päätä, että mässäilylle on tultava loppu ja aloita tiukka 700 kcal päivässä -kuuri.

29. Jaksa kuuria jonkun aikaa, kunnes alat taas tuntemaan kohdassa 1 mainittua kutinaa vatsanpohjassa.
Luovuta ja aloita tämä lista alusta.

Edelleen rakastunut?

Mun murjottu sydän paineen alla luhistuu
Huonosti yhteen teipatut palaset irtautuu
Muistoihin mieli hautautuu
Ja hennosti hymyyn kartuu suu

Mun murjottu sydän rinnassa hiljaa makaa
Irtautuneet palat hiljalleen erilleen matkaa
Mun murjottu sydän on paikallaan
enkä koskaan, koskaan sua omakseni saa.

Ja kun se vetelee viimeisiään,
tajuan,
taidan yhä rakastaa.

Puhdistus

Edellispäivänä aloitin Liinan avustuksella symbolisen puhdistuksen, jossa päästän irti menneestä ja kodistani tehdään taas koti, jossa oikeasti haluan olla. Päätin aloittaa koko suursiivousprojektin vaatehuoneen totaalityhjennyksestä ja siinä kohtaa meinasi kyllä loppua usko, aloin jo vaipua epätoivoon ja täyteen synkkyyteen, mutta minut pelasti ovelta kuuluva koputus. Ratsuväki oli saapunut.

Vaatehuoneen tyhjennys sujui hyvin, mutta se vaatteiden sekä käyttökelpoisen ja -kelvottoman roinan määrä oli ihan uskomaton. Miten niin pieneen kopperoon voi saada mahtumaan niin järkyttävän määrän tavaraa? Olohuoneen lattia täyttyi tasaisen tappavaan tahtiin epämääräisistä kasoista, huojuvista torneista ja pienen pienistä käytäväntapaisista aukoista, josta juuri ja juuri pääsi kulkemaan. Selätimme horjuvan uskon eräänlaisella motivaatiopuhelulla ja kävimme käsiksi mun elämän palasiin, jotka nyt makasi palasina ja hajallaan pitkin olohuoneen lattiaa.

Kuvat on otettu puhelimella, mikä selittänee niitten karmean laadun. Mut eiköhän niistä kuitenkin saa vähän ideaa..

Lähtötilanne olis siis tämä vaatehuoneen totaalityhjennyksen jälkeen.
Karmaisevaa, eikö?

Perjantai-iltana kävimme rentoutumassa saunassa ja kerättiin voimia peiton alla lauantaina kummittelevaan koitokseen: puhdistuksen loppukiri ja viimeistely. Vaikka tämä postaus käsittelee kotini puhdistusta, tarjoaa se mainion tilaisuuden kurkistella mun pieneen (ja nykyään ihanan värikkääseen!) asuntoon, jota olen määrätietoisesti viimeisen kuuden vuoden aikana muuttanut kodiksi pieni pala kerrallaan.

Nyt. Nyt se on vihdoin valmis.

Piti kuvata sänky myös aukinaisena, jotta mun ihanat lakanat näkyy

Taulut on vähän vinossa miten sattuu,
ne tulee siirtyilemään vielä, koska
mun Kauniiden naisten seinä
ei oo vielä valmis.

Musta tuntuu, että voin taas hengittää.

Asuntoni oli joskus lähtevien laivojen satama,

jossa kulki ihmisiä,  joille koti ei ole pyhä asia

Se aika on onneksi ohi,

asunnollani on nyt tärkeämpi rooli

Pala palalta se on kodiksi muuttunut

ja nyt huomaan mitä multa oli aikoinaan puuttunut.

Tuhlaajatytön kotiinpaluu.

Olen erinäisistä syistä käytännössä katsoen asunut Liinan luona viimeiset vajaa kolme viikkoa. Eilen kuitenkin pakkasin tavarani ja suuntasin kohti tuttuakin tutumpaa betonihelvettiä. Koko tänä aikana olen käynyt kotona vain kääntymässä ja senkin olen tehnyt silmät kiinni, jotten olisi joutunut kohtaamaan todellisuutta, joka odotti asunto numero 29:n oven takana.

Eilen kuitenkin keräsin kaikki henkiset voimavarani ja avasin tuon oven pitäen silmiä väkisin auki. Eipä sujunut kivutta tämän Tuhlaajatytön kotiinpaluu: viimeaikaisen elämänhallintani täydellinen kaaos näkyi joka nurkassa ja suorastaan läimi poskille heti kun sain suljettua oven takanani. Loppupäivä meni sujuvasti peiton alla stressipäänsäryn kaadettua mut sänkyyn. Aamulla herättyäni surkeasti nukutun yön jälkeen istahdin sohvalle sytyttämään röökiä ja pohtimaan, miten saisin siivottua viime kuukausien henkisen vankilan jäännökset pois myös asunnostani, kun pää tuntuu olevan siitä jo aika lailla vapaa. Haluan asunnosta taas kodin: kodin, jossa viihdyn ja haluan viettää aikaa, enkä miettisi vain koko ajan turvapaikkaa, jonka olen rakentanut 15 minuutin bussimatkan päähän.

 Kaikkihan tietävät, että muutos alkaa vanhan hyvästelemisellä. Siksi yritänkin saada kerättyä itseni ja siivota asuntoni, vaatehuonetta myöten, jotta voisin taas tuntea olevani vapaa omien seinieni sisäpuolella. Ehkä joudun taas keksimään sinne jotain uutta (viimeisen "puhdistuksen" seurauksena maalasin makuualkovin seinän limenvihreäksi ja hankin maailman ihanimmat kirkkaanoranssit silkkiverhot. Ja uuden maton, kirjahyllyn sekä värikkäitä koristetyynyjä), mutta jokainen uudistus on askel kohti parempia päiviä omassa kodissa.

 Haluan kodistani taas kodin. Bussimatkan päässä oleva turvasatama on minulle toinen koti, mutta kaksi ihmistä 30 neliön yksiössä tekee helposti toisensa seinähulluiksi.

Kaikki on paskaa, paitsi kusi.

Mun täydellisen hyvä, toimelias ja aikaansaava mieliala muuttus n. sekunnin sadasosassa järkyttävän kokoiseksi kyrväksi suoraan keskelle mun otsaa.

Tekis mieli avata ikkuna ja haistattaa vitut koko Lausteelle, tai vielä parempaa: ihan koko maailmalle.
Tekis mieli repii taulut seiniltä ja hakata reikiä oviin.
Tekis mieli ravistella oikein kunnolla ensimmäistä vastaan tulevaa ihmistä.
Tekis mieli, tekis mieli, tekis mieli.
Niin, todellakin tekis mieli.

En ole pitkään aikaan tuntenut näin raivokasta vitutusta, varsinkaan kun sille ei oikeastaan ole syytä. Ja lukemani lause, joka tän olotilan laukaisi oli oikeasti aika turhanpäiväinen eikä sen sisältö todellakaan pitäisi aiheuttaa tällaista olotilaa. Ehkä tää onkin vain viime kuukausien aikana patoutunutta harmia, ärsytystä ja suoraa rehtiä vitutusta, jonka olen päällystänyt hieman erilaisella sokerikuorutteella ja sen jälkeen tunkenut sen niin tiukkaan pakettiin jonnekin mieleni perukoille, et nyt se tuntuu pommilta, joka räjähtää talon sisällä. Talon ollessa mun ikioma ja rakas pääkoppa. Alkaakohan mun mielen seinät pikkuhiljaa rakoilla liitoksistaan, eikä ihan niin pikkuhiljaakaan?

Mutta koska olen minä, enkä kukaan muu, hengähdän syvään, sytytän tupakan ja tartun pepsi maxilla täytettyyn lasiin. En toteuta edellä mainittua "Tekis mieli" -listaa, koska eihän se ole sopivaa tai hyvien käytöstapojen mukaista. Ei, vaan minä alan kärsivällisesti paikata mieleni seiniä. Tosin ykkösenä oleva paikka-aine ei nyt ole vaihtoehto, joten joudun tyytymään sitä seuraaviin vaihtoehtoihin. Eli tässä tapauksessa ikuiseen tyyneyteen, jota koitan itsessäni vaalia, vaikka joskus tuntuu ettei siitä ole kuin rippeet jäljellä. Ehkä sekin palautuu pikkuhiljaa.

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Vittu, että mä vihaan tällä hetkellä sanaa pikkuhiljaa. Ja siihen usein liitettyä fraasia "päivä kerrallaan". Ei, mä en halua ottaa hetkeä kerrallaan tai varsinkaan kulkea pienin askelin. Mä haluan mennä kovaa ja mahdollisimman suurin harppauksin, niin et päivät ja viikot vaan vilisee silmissä, eikä niistä pysy oikein enää laskuissakaan mukana. Haluan olla mun elämän tavoitteissa, ennenkuin oikeastaan edes alan tekemään mitään niiden eteen. Haluan pikakelata tietyt asiat mun elämässä, ihan vain nähdäkseni onko tarinalla edes onnellista loppua. Et kannattaako se kuuluisa eteneminen pienin askelin, vai hidastelenko ihan turhaan.

Nyt kuitenkin palaan alkuperäiseen suunnitelmaan: suljen silmät, sytytän röökin ja juon lasin limpparia.
Houkuttelen viimeiset tyyneyden rippeet mielen etualalle ja unohdan koko vitutuksen aallon.

Huoh, pitäisköhän tarkistaa lääkitys?
Eiku ainiin, enhän mä niitäkään ole muistanut syödä varmaan kahteen kolmeen kuukauteen.
Omaa syytäni siis tämäkin episodi.

Nyt vain henkäisen syvään ja vedän hymyn kasvoille, kyllä tämä tästä.

Kellon näyttävän 2:30 aamuyöllä
Yksin sinun sängystäsi ylös kömmin.
Himoitsin kovasti jotain, jotain halusin
Kun huomaamattani röökin käänsin ja kahvia keitin.
Ajatus lämpimästä kupista ja palavasta röökistä
Mut lääkehuuruisesta tajuttomuudesta herätti
Silloin itsekseni hymyilin: olen vihdoin tullut takaisin.

Uusi vuosi - uusi elämä?

Aika hiljaseksi vetää.


-----------
Uuden vuoden juhlinta tosin sujui mahtavasti: rauhallisesti, upeasti, arvokkaasti. Ei mitään känniörveltämistä, oksennusta uusilla hienoilla kengillä ja meikit poskilla -menoa, vaan nauttimista hyvästä seurasta, itsevarmasta olosta ja siitä, että tietää jättävänsä kaikenkaikkiaan hienon vuoden taakseen ja toivoa, että tuleva vuosi olisi hippusen parempi. Valitettavasti musta ei ehditty ottaa ainuttakaan julkaisukelpoista kuvaa, mut eiköhän sitä taltiointia tule, kun Liinan innostamana hommattiin videokamera ja tuleva vuosi tulee olemaan hyvin kuvauksentäyteinen.