Melkeen Elvis

Tähän uudistautumisen tarpeeseen/pakkoon kai kuuluvat myös satunnaiset tyylimuutokset ja niiden ylilyönnit.Tein vähän kokeilua hiuksilla ja meikillä uutta vuotta silmällä pitäen, ehkäpä mut voi pongata silloin Turun yöelämästä kyseinen elvistukka liehuen. Ohessa muutama kuva unettoman yön aiheuttamasta hullutuksesta.

Olen aina ollut herkkä innostumaan ja aloittamaan kaikenlaista, kuten kutomaan epämääräistä vauvan nuttua (josta kiinnostuksen loputtua muotoutui liivi, kun en jaksanut hihoja enää tehdä) tai aloittamaan jotain uutta ja hienoa harrastusta (tässä kohtaa ne väliinputoajat ovat vahvasti liittyneet monen vuoden törkyhintaseen

kuntosalikorttiin tai kahvakuulailuun. Kyseinen kahvakuula on lokakuusta asti lojunut milloin missäkin nurkassa), mutta aina mun mielenkiinto lopahtaa lähes kaikkeen. Olen ehtinyt aloittaa mm. venäjän, heprean ja arabian kielten opiskelun, nukketalon rakentamisen, hathajoogan, sanataiteen alkusoitto -kurssin sekä noin miljoona muuta asiaa. Pitkäaikaisin harrastus, piano, on roikkunut jotenkuten matkassa mukana jo neljätoista vuotta. Mutta nyt! Nyt mä olen pärähtänyt aivan täysin peruuttamattomasti hamahelmiin! Innostuin jopa niin, että olen koko yön väkrännyt Liinalle hamahelmistä tehtyä mobilea.

Mobilen yläosana on erään pallogrillin ritilä, höystettynä ihanan vaaleanpunaisilla nauhoilla, joilla se tulee kattoon kiinni.

Kuvan tikut (joihin on myös pujotettu yllätys yllätys: hamahelmiä!), joista tulee mobilen runko, on dyykatusta pyykkitelineestä revittyjä rautalankoja.

Myöhemmin kuvaa valmiista mobilesta, aion nimittäin saada sen tän vuorokauden puolella valmiiksi!