Sysipimeän ja ankean loppuvuoden armoton kaamosvitutus epämiellyttävine lieveilmiöineen (megaraivarit, itkupotkuvinku-ulinat, ärsyttävät riidat, maailmanlopun masentelut ja mitä näitä nyt on....) alkaa vihdoin ja viimein olla takanapäin, hyvin vietetyn joululoman ollessa avainasemassa kaikki on paskaa, paitsi kusi -kierteen katkaisussa. Joulu oli siitä erikoinen, että ensimmäistä kertaa elämässäni vietin aaton muualla kuin vanhempien ruokapöydän ääressä. Alkaa vähän haiskahtaa jonkinsortin aikuistumiselta!
Vuoden 2014 suurin missio oli selkeästi testata mua ja mun ihmissuhteita aivan joka suhteessa, toki pääkoppaan kohdistui suurimmat koetukset. Noh, ilman suurempia naarmuja ja pysyviä henkisiä kolhuja tuli kahlattua vuosi läpi. Ja kaiken huipuksi onnistuin tutustumaan itseeni enemmän kuin olisin uskonut!
 |
| Hylätystä häkkikellarikopista pelastettu toimimaton lamppu löysi tiensä Liinan joululahjapakettiin uuden maalipinnan kera. l |
Uusi vuosi hujahti keskiyön ilotulitusta ihastellessa, täysin tuntemattomien ja sievästi humalassa olleiden naisten kanssa hulluja uudenvuoden lupauksia vannoessa, keskustan katuja eestaas tallatessa ja aamuyön huikaisevan maailmaan rakastumisen myötä. Kaikki tämä tietenkin Lempityypin, eli Liinan kanssa.
Tässä kohtaa pitäis kai virtuaali-imagon kiillotus mielessä hirveesti lupailla kaikenlaista hienoa, mut sellasia lupauksia on yleensä lähes mahdotonta pitää (ainakin mun...), joten suosiolla lupaan olla lupaamatta yhtään mitään.
Mitä tuleva vuosi 2015 tuo tullessaan on onneksi vielä täysi mysteeri (lukuunottamatta maaliskuussa kummittelevia äidinkielen yo-kirjoituksia), joten liialliset odotukset ei pilaa tulevia päiviä, vaan päinvastoin viikot ja kuukaudet on täynnä yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä. Toivotaan, et enemmistö niistä edustaa paremmanpuoleista hiippakuntaa.
Indeed.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti