Autuaita aamuja

Kauniita sieluja
meissä asustaa
Kauniita kuvia
meistä heijastaa

Missä vie tähti tietä, hohdollaan johtaa
korpit, ketut, jänikset meidän avaruuden valloittaa
Ilman kauniita sieluja, ilman kauniita mieliä
meille avaruus jäisi usvaverhon taa.

Uusia tuulia, uusia suuntia.

Nousussa tällä viikolla kodin yleisjärjestyksen ja fiilismeiningin totaalimuutos, laskussa sormien satuttaminen ja varpaiden lyöminen (buu!). Sormet juoksee taas koskettimilla, mun kädet on saanu lihasmuistinsa takaisin. Soitan joululauluja näin ensimmäisten talvipäivien kunniaksi, Liina tekee parasta riisipuuroa ja piparitaikinaa tekee mieli. Ai mikä joulukärpäsen purema?

Tarinoita kaupungista,
varastetuista suudelmista,
keskiyön pikaisista panoista sekä kuiskituista lohdun sanoista,
tietää penkki kauppahallin nurkalla.

Tarinoista kaupungista,
särkyneistä unelmista,
lounasajan salaisesta suklaapatukasta,
vaikenee penkki kauppahallin nurkalla.

Maailma muuttuu,
tuulet vaihtuu,
keskustan sivukadulla,
odottaa penkki myös sinua.

A1 seuranaan A2, menossa mukana myös M1

Vaimeita askelia käytävässä,
hullut harhailee näyissänsä.
Yksi yksinään höpöttelee,
toinen kiusallaan mua seurailee,
kolmas vain seinää tuijottaa,
loput taitaa vaan odottaa kuolemaa.

Mitä minä sitten täällä teen?
Odotan lähtölupaa lääkäreiden,
sillä mulla on unelmat vielä kohillaan
aion aivan muualla kuin mielisairaalassa
loppuelämäni tallustaa.

Sateenkaaria olohuoneessa

Arvottuja aiheita

Mitä syntyy, kun summamutikassa tökkää sormen Henkka Hyppösen Nautitaan raakana -kirjan sivulla esiintyvään lauseeseen ja tässä aihe kirjoittamiseen?
No näköjään tämän tason settiä.

Hermostuminen ja huutaminen

Salaiseen tyyneyteen
rauhan kipsimaskiin
peitän sieluni epävarmuuden
sillä hermostuminen ja huutaminen
eivät kuulu kuoreeni julkiseen
koska rauhalla ja hiljaisuudella
saan vastustajani seisomaan varpailla
jonka aikana kerään itseni puolivalmiin naamioni takana


Temppeli

Aukeaa ovet asumuksiin jumalten
Sijainnit pyhien palvontamenojen
Kultaus kattoon asti kurkottaa
Kyllähän meillä tähän riittää rahaa

Vaan miksei kukaan muistuta syntistä jumalan kuvaa,
että heikkoa ihmissydäntä ajan suurin pyhättö asuttaa,
sillä sielu yksinäisen vartalon kolkkia kuluttaa,
ennen liittymistä  suuren energian virtaan.

Miksi et siis alottaisi itsestäsi, omaa kannettavaa temppeliäsi kultaisi?
Päästä varpaisiin vartaloasi kauneuteen verhoaisi?
Sillä eiväthän sielut murenevilla kivialttareilla pyöri,
kun tarjolla on hymy, kasvot sekä eteenpäin kulkeva mieli.

Järjestys ei ole ajatuksen tulos

Sukat sikin sokin lattialla, rytyssä nurkassa paitakin.
Roskis kyljelleen kaatunut, kulkuväylällä einesruokien kääreetkin,
kenkä yksinäinen oven takana odottaa,
varomatonta astujaa yrittää naruihinsa kompastuttaa.

Jääkaapissa kuukauden vanha maitokin yhtyy homeisten ateriantähteiden riemutanssiin,
ja likaiset lasit ja lautaset tukkii tiskialtaan viemäriinmarssin.

Pitäisi noukkia tuo kuivunut leivänkannikka, vihdoin imurin varteen tarttua
kahvitahrat lattialta mopata ja pyykit koneeseen sulloa.
Ajatus: "Pitäisi siivota" jyskyttää takaraivossa,
mielenvoimalla toivoisin tätä sekasotkua alkaa raivata.
Valitettavasti järjestys ei ole ajatuksen tulos, vaan raajoja oikeasti liikuttaa
ihan itse nostaa laiska ruhos.

Ihanan helppoa olis vaan ajatuksissa roskat ulos kantaa,
mut harmi kyllä fyysistä liike-energiaa järjestys vaatii,
kun pelkällä ajatuksella ei roinat mene kaappiin.

Tulokas

Meidän Nurinkurinperhe on saanut uuden lisäyksen sisäpiiriin. Saanko esitellä:
        
           Monsieur Mimosa aka Mimmi

Vaahtokarkki valkoinen,
löysi onnen suklaisen.
Rakastui mukiin höyryävään,
kuumaa kaakaota sisällään.
Harmi vain, ettei vaahtokarkkirukka tajunnutkaan,
ei kuuma juoma rakastajaksi sovikaan.
Riskin otti kuitenkin ja hetken onnen huuman koki,
ennenkuin tuhoon tuomittuna rakkaansa lämmön pyörteisiin
kokonaisvaltaisesti suli.

Tänään on kolmiopäivä!

Sysipimeän ja ankean loppuvuoden armoton kaamosvitutus epämiellyttävine lieveilmiöineen (megaraivarit, itkupotkuvinku-ulinat, ärsyttävät riidat, maailmanlopun masentelut ja mitä näitä nyt on....) alkaa vihdoin ja viimein olla takanapäin, hyvin vietetyn joululoman ollessa avainasemassa kaikki on paskaa, paitsi kusi -kierteen katkaisussa. Joulu oli siitä erikoinen, että ensimmäistä kertaa elämässäni vietin aaton muualla kuin vanhempien ruokapöydän ääressä. Alkaa vähän haiskahtaa jonkinsortin aikuistumiselta!

Vuoden 2014 suurin missio oli selkeästi testata mua ja mun ihmissuhteita aivan joka suhteessa, toki pääkoppaan kohdistui suurimmat koetukset. Noh, ilman suurempia naarmuja ja pysyviä henkisiä kolhuja tuli kahlattua vuosi läpi. Ja kaiken huipuksi onnistuin tutustumaan itseeni enemmän kuin olisin uskonut!

Hylätystä häkkikellarikopista pelastettu
toimimaton lamppu löysi tiensä Liinan
joululahjapakettiin uuden maalipinnan kera.
l

Uusi vuosi hujahti keskiyön ilotulitusta ihastellessa, täysin tuntemattomien ja sievästi humalassa olleiden naisten kanssa hulluja uudenvuoden lupauksia vannoessa, keskustan katuja eestaas tallatessa ja aamuyön huikaisevan maailmaan rakastumisen myötä. Kaikki tämä tietenkin Lempityypin, eli Liinan kanssa.

Tässä kohtaa pitäis kai virtuaali-imagon kiillotus mielessä hirveesti lupailla kaikenlaista hienoa, mut sellasia lupauksia on yleensä lähes mahdotonta pitää (ainakin mun...), joten suosiolla lupaan olla lupaamatta yhtään mitään.

Mitä tuleva vuosi 2015 tuo tullessaan on onneksi vielä täysi mysteeri (lukuunottamatta maaliskuussa kummittelevia äidinkielen yo-kirjoituksia), joten liialliset odotukset ei pilaa tulevia päiviä, vaan päinvastoin viikot ja kuukaudet on täynnä yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä. Toivotaan, et enemmistö niistä edustaa paremmanpuoleista hiippakuntaa.

Indeed.