Se on Suomen suurin, vanhin ja laajin kaupunkipuisto ja se on täällä, ihan nurkan takana. Sieltä löytyy liikennekaupunki, jossa voit leikkiä jättiläistä (tai päiväsaikaan ajaa polkuautolla riiviökakaroiden ympäröimänä) ja Seikkailupuisto, jossa illan hämärtyessä voi päästää sisäisen lapsensa valloilleen. Lintupuiston käytävä tuo elävästi mieleen Pekingin suuret puistot suihkulähteiden solistessa taustalla vieden kaupungin äänet mukanaan ja energiaa voi hakea mielettömän suurista ja luultavasti ikivanhoista puista. Maauimalan ja jalkapallokenttien hulinasta voi paeta lepäilemään nurmikolle kukkapenkkien keskelle.
Turun Kupittaanpuisto on aivan mieletön paikka ja aivan jokaisen pitäisi käydä seikkailemassa siellä.
Kesäaikaan kaupungissa ja sen laitamilla seikkaileminen on muutenkin hurjan antoisaa, eikä koskaan tiedä mitä löytää: kenkäpareja, liikuntaseteleitä ja roiston sormuksen. Ehkä jopa itsensä, jos seikkailee tarpeeksi pitkään. Tänä kesänä aion seikkailla enemmän kuin koskaan, siirtää rajojani kauemmaksi.
Oli kesä, oli jopo.
Sain unessa idean, inspiraation. Inspiraatio johti luomiseen, tekoihin.
Teot johtivat
Lumoavaan vetovoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti