Sairas, sairaampi, sairain.

Viimeinen viikko, varsinkin viimeiset viisi päivää, on kulunut väliaikaisesti luokseni muuttaneiden Liinan ja Vincentin seurassa tiukasti sängynpohjalle käpertyneenä. Mystinen viisi (kyllä, VIISI) päivää kestänyt vatsatauti saapui ilahduttamaan meitä VMP-kunniamaininnan (eli vittu mitä paskaa -kunniamaininnan) saaneen edellisviikon jatkoksi. VMP-kaksiviikkoiseksi paisunut ajanjakso on siis sisältänyt peiton alla eriasteisissa vatsanväänteissä kieriskelyn lisäksi hyvin huonovointiset apteekki- ja kauppareissut, hampaan 1/4 osan kokoisen palan lohkeamisen, tapaamisen ensihoitoyksikön kanssa, keskustelutuokion Eerikinkadun virkamiestalon konstaapelien kanssa ja koko VMP-kaksiviikkoisen alulle laittaneen tapahtuman, eli mun maailman hienoimman käsinmaalatun keltaisen, napein ja timantein koristellun, Liinalta 22-vuotis syntymäpäivälahjaksi saamani polkupyörän varastetuksi huomaamisen. Pyörän katoamisesta Facebookiin laitetun päivityksen myötä sain neljä soittoa fillarin mahdollisesta olinpaikasta, mutta pettymyksekseni sain todeta kaikkien ilmoitusten koskevan jonkun muun epäonnisen todennäköisesti varastettua ja sittemmin moottoritien varteen hylättyä pyörää. Oma yksilöni on kuitenkin uniikki ja sen verran helposti tunnistettavissa, etten ole vielä heittänyt toivoa sen löytymisestä.

Tämä kaksi viikkoa kestänyt VMP-ajanjakso on saanut mut miettimään, että mitä helvettiä me ollaan oikein tehty, kun paskaa tuntuu satavan niskaan ihan ämpärikaupalla. Uskon erittäin vahvasti karman lakiin, mutta tämä paskakasasta toiseen astuminen alkaa tuntua jo kohtuuttomalta. Jokainen meistä sortuu silloin tällöin pieneen vääryyteen, kuten kolmansien osapuolien astetta rankkasanaisempaan arvosteluun tai oma lupa -aatteen ja omankädenoikeuden harjoittamiseen, mutta karman tähän asti (toivon sormet ja varpaat ristissä, ettei luvassa ole lisää) antamat rangaistukset tämänkaltaisista pikkurikkeistä ovat jo suorastaan liioittelua. Sairastelun suhteen on jo näkyvissä valoa tunnelin päässä, eli parantumisen merkkejä on ilmassa. Joten olisikohan maailmankaikkeuden muistuttelu karman olemassaolosta tältä erää tässä? Viesti tuli perille!

Sinulle on annettu elämä, miksi et siis eläisi sitä?

Hermot kireällä? -Askartele!

Oon viime viikkoina lähes päivittäin tuntenut itseni jonkinasteisesti ärtyneeksi, vittuuntuneeksi, takakireeksi tai yleisesti vain pahantuuliseksi, syy on toistaseksi pysynyt mulle mysteerinä. Toki pieniä arvailuja on ilmassa. Tai jos muuten olen hyvällä mielellä, se mieliala heittää kuperkeikkaa alta kolmen sekunnin ihan pienistäkin syistä. Kassajonossa hidastellut ja toheloinut apina sai mut melkein heittämään ostokset ympäriinsä ja nostamaan nyrkit pystyyn tässä jokunen päivä sitten. Vaikka tämä pahantuulisuus mua harmittaakin, koen sen myös hyvänä asiana. Se nimittäin merkitsee sitä, että olen vihdoin ja viimein alkanut oppia, että myös tämänkaltaiset tunteet saa kokea ja näyttää, hyvän maun rajoissa tietenkin, eikä niitä tarvitse tunkea jonnekin mielenperukoille ja hymistellä menemään. Ja samaan aikaan mun päänsisäinen aikapommi kasvaa ja tikittää yhä nopeampaa, odottaen sitä kuuluisaa viimeistä pisaraa, joka aiheuttaa atomipommin kaltaisen räjähdyksen täysin väärässä tilanteessa.

Onnekseni olen kuitenkin löytänyt askartelusta keinon rentoutua, jotta muiden ei tarvitsisi ihan vuorokauden ympäri kulkee varpaisillaan mun seurassa. Mun mieli lepää, kun saan tuntikausia vain leikata, näprätä, liimata ja touhuta pahvin, maalien, helmien, satiininauhojen, ihanien lahjapaperien (joita löytyy Tigerista vaan eurolla rulla!) ja kaikenlaisen muun materiaalin kanssa. Oon erityisen ihastunut kattoon roikkumaan tulevien mobileiden tekemisestä, tällä hetkellä niitä on kolme erikokoista työn alla. Myös erilaisten pahvilaatikoiden yms. rasioiden päällystäminen lahjapapereilla saa mun hermot huokaamaan helpotuksesta. Eli jos vanne kiristää päätä, kokeile askartelua!

Eka mobileväkerrys

Kyllä, olen päällystänyt jopa Topsy-puikkojen muovipurkin :D

Röökiboksit (metallia) on eka maalattu akryylimaalilla, koristelut tehty kynsilakalla. Mulla on siis semmoset piirtokynsilakat, joilla noi kuviot oli helppo tehdä.

Oon alkanu tekee mun ja Liinan seikkailuista tämmöstä
"leikekirjajulistetta", joka siis on ns. ikuisuusprojekti.
Eli kuvia yms. juttuja meistä tulee tähän lisää sitä mukaa
kun niitä tulee. Kokoa tällä on 77x132cm.

Pari Tigerin ihanilla lahjapapereilla päällystettyä kenkälaatikkoa,
joista toinen on muistolaatikko ja toisessa on tällä hetkellä
sekalaisia koulupapereita.

Koskenkorva-korttiboksi sai myös väriä pintaan.